Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

GRRrrrr!

Minun nimeni on Kalle Sulo Antero Akusti "Monsteri". Olen tavallinen maatiaiskissa.

Purkinavaajani löysivät lehdestä ilmoituksen, jossa kerrottiin oranssista tyttökissasta, Liisasta. Liisa oli löydetty yksin hortoilemasta ja joku oli toimittanut sen löytöeläinkotiin Mynämäelle. Liisa kuitenkin löysi entisen purkinavaajansa ja eläinhoitolan omistaja kertoi minusta, harmaasta, hoikasta kollista. Isänpäivänä 2003 ihmiset matkasivat kohti löytöeläinkotia, hakemaan minua. Olin silloin noin 6 kk.

Heti kun näin heidät ja minut päästettiin vapaaksi häkistä, hyppäsin ihmisen, joka nykyään ruokkii minua, olkapäälle ja rupesin kehräämään hulluna, sillä tiesin että saan uuden kodin.

Kokonaiset kaksi päivää uuteen kotiin päästyäni kehräsin ja puskin taukoamatta uusia purkinavaajiani.

vuodet kuluivat ja nautin uudessa kodissa oleilusta, elämäni oli ihanaa, kunnes aloin oksennella ahmittuani ruokaa. purkinavaajani huolestuivat ja veivät minut lääkäriin tutkimuksiin. Minulle todettiin krooninen vatsatulehdus. Eläinlääkäri kertoi, että vaihtoehdot olivat joko vaihtaa ruokavalio kokonaan tai syödä lääkkeitä loppu elämä. Kalle oli jo silloin kuitenkin niin itsepäinen, ettei suostunut muuta ruokaa syömään. Edes maistamaan. Joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäivät lääkkeet. Purkinavaajani kuulivat, että saattaisin elää lyhemmän elämän lääkkeiden takia, mutta pääasia oli, että eläisin onnelisesti ja terveesti. Lääkkeiden syönti alkoi. Ihmiseni yrittivät vähentää lääkkeiden määrää, mutta sitten oksensin taas.

Aika vieri nopeasti, ja vietin kissanpäiviä, lääkkeitä lukuunottamatta! 

Purkinavaajani olivat jo jonkun aikaa suunniteleet minulle kissakaveria, mutta ensin kaikki eivät olleet samaa mieltä. Tammikuussa 2008 he päättivät kuitenkin hankkia toisen kissan. Itse en pitänyt ajatuksesta ollenkaan.

Sulo tuli kuitenkin sitten meille tammikuun kahdestoista päivä, lauantaina. En tykännyt aluksi Sulosta laisinkaan ja olin vihainen kaikille. Tottuminen ajatukseen että talossa on nyt toinenkin kissa meni, onneksi purkinavaajieni puolesta, noin neljä vuorokautta.

Loppujenlopuksi olemme ylimmät ystävykset ja Sulo jopa paransi minut vatsatulehduksesta. Lääkkeet ovat nyt historiaa!

Nykyään voin hyvin ja painoni on 4 kg laihduttaa vähän kyllä pitäisi

Syntymäpäiviäni vietetään 1.4

EN VOISI ELÄÄ ILMAN SULOA!<33

©2017 KaSuMi - suntuubi.com